Vuorotteluvapaata koskeva laki on tullut voimaan 1.1.1996. Lakia on uudistettu 2.1.2003 lukien ja se on tällä erää voimassa vuoden 2007 loppuun. Työvuorottelu tarjoaa mahdollisuuden tuoda joustavuutta ja uutta osaamista yrityksiin. Työnantajilla on mahdollisuus tutustua uusiin työntekijöihin ja myöhemmin tarvitessaan mahdollisesti lisätyövoimaa, palkata jo osittain koulutettua henkilöstöä.

 

Yhteiskunnan kannalta työvuorottelu merkitsee sitä, että työttömyyden hoitoon suunnatusta tuesta aikaisempaa suurempi osa tukee suoraan tai välillisesti työvoiman työtaitojen ylläpitämistä ja kehittämistä. Näin tuki on nykyistä selvemmin samalla investointi tulevaisuuteen pelkän toimeentuloturvan lisäksi.

 

Työelämän ulkopuolella oleville työttömille työvuorottelu tarjoaa uuden sisääntuloväylän. Erityisesti nuorille mahdollisuus saada määräaikaisen työsuhteenkautta puuttuvaa työelämän kokemusta on arvokas.

 

Vuorotteluvapaan tarkoituksena on edistää lyhytkestoisen työstä poissaolon avulla työntekijän työssä jaksamista. Se parantaa myös työttömänä työnhakijan olevan henkilön työllistymisedellytyksiä määräaikaisen työkokemuksen kautta.

 

Työvuorottelussa työssä kokoaikaisesti oleva työntekijä luopuu määräajaksi työstään jääden vuorotteluvapaalle ja vapaan ajaksi palkataan työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana oleva henkilö.

 

Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että työntekijän työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään vuoden. Lisäksi vuorotteluvapaalle jäävällä tulee olla työeläkelakien mukaista työhistoriaa vähintään 10 vuotta.

 

Kaikki työeläkettä kartuttava työskentely, myös yrittäjätyö luetaan työhistoriaan. Lisäksi työhistoriaa kartuttavat myös perhevapaat ja asevelvollisuusaika edellyttäen, että työsuhde on ollut sinä aikana voimassa (max koko työhistoria-ajasta).

 

Toistamiseen vuorotteluvapaalle lähdettäessä työhistoriaa tulee olla viisi vuotta edellisen vapaan päättymisestä. Vuorotteluvapaa perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, vapaaehtoiseen sopimukseen. Tämä vuorottelusopimus on ennen vuorotteluvapaan alkamista toimitettava työvoimatoimistolle lausunnon antamista varten. Työvoimaviranomaiset avustavat myös henkilön palkkaamiseen vuorotteluvapaan ajaksi liittyvissä kysymyksissä.

 

Koska vuorotteluvapaa merkitsee julkisten ja yhteisten varojen sitomista vuorottelukorvauksen maksamiseen, vuorottelusopimuksen on oltava kirjallinen. Sopimus turvaa vuorotteluvapaalle lähtijän ja vapaan ajaksi palkattavan henkilön oikeudet.

 

Vuorotteluvapaalle lähtevän kokoaikaisen työntekijän vuorotteluvapaan ajaksi palkataan työtön henkilö kokoaikaiseen työhön. Tätä henkilöä ei tarvitse palkata hoitamaan samoja tehtäviä kuin vuorotteluvapaalle lähtevä hoiti.

 

Vuorotteluvapaasijaiseksi tulee palkata ensisijaisesti nuori tai äskettäin korkeakoulu- tai ammatintutkinnon suorittanut työtön henkilö tai pitkäaikaistyötön. Jos haettuun tehtävään ei löydy sopivaa edellä tarkoitettua työtöntä, sijaiseksi voidaan toissijaisesti palkata henkilö, jonka työnsaannin tarve on suurin. Tällöin otetaan huomioon työttömyyden kesto sekä ammattitaidon ylläpidon ja toimeentulon tarve.

 

Vuorotteluvapaata ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi koulutustueksi, eikä vapaalla muutoinkaan ole tarkoitus korvata koulutus- tai hoitovapaajärjestelmiä. Vuorotteluvapaalle on siksi asetettu yläraja.

 

Vuorotteluvapaan enimmäispituus on yhteensä 359 kalenteripäivää. Tällöin säilyy tulevan ajan eläkeoikeus työntekijäin eläkelakia (395/61) sovellettaessa. Vuorotteluvapaan yhdenjaksoinen vähimmäiskesto on 90 kalenteripäivää. Vuorotteluvapaalta palaavalla työntekijällä on oikeus vuorotteluvapaan päätyttyä palata aikaisempaan tai siihen rinnastettavaan työhön.

 

Vuorotteluvapaan käyttötarkoitusta ei rajoiteta. Tavoitteiden mukaista ei kuitenkaan ole, että vapaalle jäävä siirtyy muuhun työhön. Tämän vuoksi vuorotteluvapaan aikana hankitut ansiotulot ja vuorottelukorvaus sovitetaan yhteen pääsääntöisesti samoin periaattein kuin työttömyyspäivärahan kanssa menetellään.

 

Vuorottelukorvauksena maksetaan normaalitilanteessa 70 % siitä työttömyyspäivärahasta, johon vuorotteluvapaalle lähtevällä on oikeus. Jos vuorottelijalla on työhistoriaa vähintään 25 vuotta, korvaus on 80 % työttömyyspäivärahasta.

 

Henkilölle, joka osallistuu koulutus- ja erorahaston säännöissä tarkoitettuun omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen, maksetaan lisäksi osittaista ammattikoulutusrahaa siten kuin Koulutus- ja erorahaston säännöissä säädetään. Vuorottelukorvauksen osalta noudatetaan pääsääntöisesti samoja määräytymissääntöjä ja menettelytapoja kuin työttömyyspäivärahassa. Vuorottelukorvaukseen ei myöskään ole oikeutta silloin, kun henkilö saa palkkaa vuorottelusopimuksen osapuolena olevalta työnantajaltaan, tai on vuorotteluvapaan aikana vähintään kuukauden kestävässä kokoaikatyössä tai harjoittaa päätoimista yritystoimintaa.

 

Vuorotteluvapaalla olevalle ei kartu vuosilomaa. Sen sijaan tarkoitus ei ole, että vuorotteluvapaalle jääminen heikentäisi henkilön tulevaa eläkettä, koska tämä vähentäisi merkittävästi kiinnostusta vuorotteluvapaaseen. Pääsääntöisesti vuorotteluvapaa on eläkettä kartuttavaa aikaa, jos henkilö palaa työsuhteeseensa. Vuorotteluvapaa voi kuitenkin vaikuttaa eläkepalkan määrään, jos kyseessä on lyhyt työsuhde tai vuorotteluvapaa kestää kalenterivuoden aikana puoli vuotta tai vähemmän.

 

Vuorottelukorvaus vastaa rahoitukseltaan työttömyyspäivärahaa. Korvauksen hallinnosta vastaavat työttömyyskassat ansiopäivärahaan oikeutetun henkilön osalta.

 

Laki vuorotteluvapaakokeilusta tuli voimaan 1.1.1996 ja on voimassa 31. päivään joulukuuta 2007. Lakia sovelletaan vuorotteluvapaisiin, joita koskeva vuorottelusopimus tehdään lain voimassa ollessa ja vuorotteluvapaa pidetään 31.12.2008 mennessä.